Noniin, pitkän suunnitteluni tulos on nyt valmis ja jännityksellä aloitan tämän "projektin". Mietin aikoinaan, että kuka laittaa pystyn henkilökohtaisen blogin, jossa jaarittelee omasta elämästänsä ja sen arkisista käänteistä, mutta nyt tiedän kuka. Minä. Koko projekti on vielä kovin kesken ja tämä blogi tulee vielä muovautumaan, kunhan keksin kuinka. Working progres siis.
Tämä viikko on tähän asti oletettavasti pitänyt vielä kovin vähän asiaa sisällään. Onhan vasta tiistai. Koulussa keskityttiin tänään Contemporary Art Methods tunteihin, joiden teemana oli nyytaiteilijoiden esittely. Jokainen meistä oli saanut muutaman taiteilijan, josta meidän tuli kerätä esitelmän poikanen - perustiedot, työskentelytavat, työt ja inspiraatio. Omalle kohdalleni lankesi Jani Leinosen ja Henrik Plenge Jakobsenin esittely. Jani Leinoseen keskittyvä osuus oli melko helppo, onhan kyseessä kotimainen taiteilija. Mitä enemmän perehdyin mieheen ja hänen töihinsä, sen kiinnostuneemmaksi tulin. Hänen tapansa käyttää jo valmiiksi tehtyjä, muualla esitettyjä kuvia ja mainoksia on viihdyttävä. Uusien merkitysten etsiminen ja luominen "vanhoista" aiheista markkinoinnista, kuuluisuudesta ja brändeistä on semi viihdyttävää. Kyseessähän on siis sama herra, joka helmikuussa 2011 "kidnappasi" Ronald McDonaldin Helsinkiläisestä mäkkäristä, postasi lunnasvaatimuksen YouTubeen, jakoi sen mailmanlaajuisesti Mconald's ketjun työntekijöille ja henkilöstölle ja vaati selitystä ketjun eettisestä kannasta ja sen ruuan lähtökohdista. Mikäli vastauksia ei tulisi, Ronald teloitettaisiin. Kaikenkaikkiaan viihdyttävä tarina muutaman vuoden jälkeenkin. "Food Liberation Army" ei saanut koskaan vaatimiaan vastauksia Mäkkäriltä ja niin Ronald menetti päänsä (tosin kyseessä oli originaalista patsaasta tehty kopio). Hupaisaa!
Henrik Plenge Jakobsen aiheutti minussa sitten taas täysin toisellaisen reaktion, jota nyt muutaman päivän esitelmän kirjoittamisen jälkeen alan ymmärtää vasta paremmin. Herralla on jokseenkin omalaatuinen lähestymistapa taiteeseen, välillä se sisältää spermaa, välillä ulostetta ja joskus taas aivan jotain muuta. Ensireaktioni oli "eikä, mistä hullusta joudun nyt rustaamaan esitelmäni??", joka on minusta ihan oikeutettu, luultavasti itse taiteilijankin janoama reaktio osaan hänen töistänsä. Nykypäivän maailmassa haetaan aina vaan shokeeraavampia tapoja varastaa huomio, osaksi varmastikkin siksi että vuosi vuodelta turrumme enemmän ja enemmän ihmiskuntaa ennen niin kovasti järkyttäneisiin asioihin. Entiset tabut tuntuvat olevan nyypäivän ruokapöytäkeskusteluissa, joten huomiota saadakseen on kaivettava esiin uusia "tabuja". Nyt alan jo eksymään hieman tajunnan virtaani, poikkeamme siis takaisin itse taiteilijaan...
Jakobsenilla on selkeästi paljon ajatuksia yhteiskunnastamme, sen johtamisesta, sosiaalisista normeista ja vallasta. Huomasin tänään muutaman päivän pohdiskelun ja sulattelun jälkeen katsovani häntä aivan uusin silmin uudet ajatukset päässäni. Hän on selkeä installaatioiden ja performanssien ystävä ja hän haluaa tuoda yleisön mukaan töihinsä. Siksikö se on niin vaikea käsittää kuvien kautta? Vai onko se ollenkaan vaikealukuista, jos ensireaktiomme vain peittävät alitajustamme kumpuavat tulkinnat? No mene ja tiedä, amatöörin pohdintaa tämä vain on. Jakobsen on tehnyt pitkän uran, 90 luvun alulta aina tähän päivään saakka, on ainoastaan ymmärrettävää että hän etsii uusia ja häntä itseänsä kiehtovia tapoja viestiä ja kommunikoida taiteensa kautta. Tuntuu kuitenkin, että perussanoma on kiteytetty alta löytyvässä kuvassa:
 |
| Everything is wrong (1996) - Henrik Plenge Jakobsen |
