Mikä minua inspiroi? Mikä saa minut vihaiseksi, mikä saa minut iloiseksi? Vastaus on - monikin asia. Koen olevani näkemykseltäni vielä kovin kesken, ovatko asiat mustavalkoisia, harmaan sävyissä vai jotakin aivan muuta? Kun aloitin TAMKissa, kysyi Contemporary Art Methods tuntieni opettaja meiltä "what is worth fighting for? What are you ready to defend with all your strenght?". Jotta vastaukset eivät olisi liian itsestään selviä, perinteisiä "my loved ones, my home, my family" vastauksia, meitä kiellettiin nimeämästä perheenjäseniä, ystäviä ja muita "itsestäänselvyyksiä".
Niin... Olen aina kokenut lapsiin ja eläimiin kohdistuvan väkivallan, hyväksikäytön ja luottamuksen väärinkäytön tuomittavaksi asiaksi. Toivon tasa-arvoista maailmaa meille kaikille ihonväristä, iästä, suuntautumisesta ja uskonnasta riippumatta. Toivon sananvapautta, vapautta ilmaista itseänsä, toivon tasapainoa tähän maailmaan. Vastausta etsiessäni mietin asemaani ja merkityksellisyyttäni tässä maailmassa. Kuinka pieni todellisuudessa olen ja kuinka vähäpätöinen ääneni loppupelissä on. Vai onko?
Millainen on minun näkemykseni siis? Kuten aikaisemmin sanottu - keskeneräinen. Toivon mukaan pääsen purkamaan tähän blogiin tulevaisuudessa sen kehityksestä ja muovautumisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti